Avoin kirje
Raudanpuutoksen diagnostiikassa ja hoidossa eletään pimeää keskiaikaa
Viime vuosina ferritiinin mittausta on toistuvasti kutsuttu muoti-ilmiöksi.
Ferritiinin mittaus evätään potilailta eikä raudanpuutosta oteta diagnostisena mahdollisuutena huomioon potilaiden oireiden takana, vaikka esitiedot viittaisivat selvästi raudanpuutokseen, jos esitietoja olisi potilailta tiedusteltu. Sen sijaan potilaille tehdään mitä monimutkaisempia tutkimuksia, jotka maksavat kymmeniä tai jopa satoja tuhansia euroja, jonka jälkeen potilaille tehdään erilaisia diagnooseja tai heitä kutsutaan luulosairaiksi.
Yleinen väite 1. Ferritiinin mittauksella ei ole merkitystä raudanpuutoksen diagnostiikassa.
Kuitenkin kansainvälisten asiantuntijoiden mukaan ferritiini (pitoisuus alle 30 μg/L) on paras raudanpuutoksen osoittaja, mutta potilas voi olla raudanpuutteinen paljon korkeammillakin ferritiiniarvoilla.
Yleinen väite 2. Ferritiinin mittaus ei ole tarpeellinen, jos hemoglobiini ja verenkuva ovat hyvät.
On ollut vuosikymmeniä tiedossa, että rauta häviää varastoista ennen kuin hemoglobiinissa tai verenkuvassa tapahtuu mitään muutoksia. Niinpä onkin Wintroben hematologian käsikirjatietoa, että myös tällöin raudanpuute voidaan havaita ferritiinimäärityksellä.
Yleinen väite 3. Ferritiiniarvoja ei kannata mitata, jos verenkuva ja hemoglobiini ovat hyvät, koska piilevä raudanpuute on harvinainen.
Tämä väite ei edellisen kohdan mukaan voi pitää paikkaansa, mikä onkin todettu myös maailman johtavissa kansainvälisissä lääketieteen lehdissä, joissa todetaan, että raudanpuute ilman anemiaa on paljon yleisempi kuin raudanpuutosanemia, josta maailmassa kärsinee yli 1,2 miljardia ihmistä.
Yleinen väite 4. Jos hemoglobiini on hyvä ja ferritiini, eli varastorauta matala, ei raudanpuutteen syytä ole tarvetta selvittää.
Tämänkin väitteen kansainväliset asiantuntijat kumoavat ja toteavat, että kaikki raudanpuutteiset potilaat pitää tutkia raudanpuutteen syyn selvittämiseksi ja raudanpuutos pitää myös hoitaa.
Satojen potilaitteni kertomusten perusteella on ilmeistä, että väitteiden 1-4 mukaista linjaa noudatetaan laajalti kaikkialla suomalaisessa terveydenhuollossa. Tämä rikkoo kymmenien tuhansien potilaiden oikeuksia, vaarantaa heidän potilasturvallisuuttaan, alentaa merkittävästi heidän elämänlaatuaan, altistaa väärille diagnooseille, ja oikean diagnoosin ja hoidon viivästymiselle, joista ääritapauksissa voi seurata se, ettei potilas pysty koulunkäyntiin, huolehtimaan työstään tai itsestäänkään. Tämä ei ole myöskään ilmaista. Ongelmat raudanpuutoksen diagnostiikassa ja hoidossa maksavat yhteiskunnalle vähintään 100 miljoonaa euroa vuodessa, todennäköisesti paljon enemmän. Olisiko viimeistään nyt aika toimia ja ottaa raudanpuutos vakavasti.
Kaarinassa, marraskuu 29 päivä, 2021
- Esa Soppi, LKT, sisätautiopin dosentti